|
Monipuolinen Suomen Komppanian historiikki
|
|||
|
|
|
50
vuotta ehti kulua ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähdöstä,
ennen kuin siitä joukosta saatiin ansaittu historiikki. Jorma Reinimaa on
kirjoittanut varsin kattavan ja tasokkaan katsauksen YKSV:n toiminnasta. Alkuaan
Reinimaan tarkoituksena oli kirjoittaa vain YKSK ykkösestä, mutta
materiaalia kertyi sen verran, että kirja kattaa,
onneksi, myös kakkosen
vaiheet. Reinimaa
on koonnut kirjansa eri tyyppisistä materiaaleista. Pohjana ovat olleet
viralliset asiaan liittyvät dokumentit, mukana olleiden päiväkirjat ja
monet haastattelut. Ja tietysti omakohtaiset kokemukset.
Tämä antaa kirjalle syvyyttä. Suuret linjat tulevat selviksi,
mutta samalla yksittäisen sotilaan tunnot ja kokemukset valottavat asiaa
toisesta näkökulmasta. YKSV
polkaistiin sanan mukaisesti tyhjästä. Mitään valmista mallia ei ollut.
Päätös lähdöstä, värväys ja valinta ja pikakoulutus tehtiin käsittämättömän
nopeasti. Suurta päänvaivaa aiheutti varustaminen. Mm. suomalainen päälle
pantava sotavarustus sopi paremmin Pohjolan talveen kuin Siinain helteeseen.
Avarakatseisesti nämäkin asiat käsiteltiin. Joukon lähettäminen oli
Suomen yhteinen asia. Kiinnostus joukkoa kohtaan oli kova. Kirja
kuvaa sopivan tarkasti silloisen maailman tilanteen, johon Suezin kriisi
liittyi. Presidentti Paasikiven
kuolinpäivänä ensimmäiset suomalaiset saapuivat Port Saidiin.
Suomalaisten kannalta historiallinen, ensimmäinen
rauhanturvaoperaatio käynnistyi pienen kulttuurishokin vallassa. Yllättävän
nopeasti suomalaiset ottivat paikkansa UNEFin organisaatiossa. Erilaisiin ja
vaihtelevin tehtäviin tartuttiin ripeästi. Olematon kokemus tai huono
kielitaito ei näkynyt missään. Tehtävät täytettiin kiitosmaininnoin. Suomalaisten
vuoden mittainen osallistuminen UNEFiin vei joukon Port Saidista aina Siinain eteläkärkeen ja sitten takaisin
Välimeren rannalle Gazaan. Tehtävät olivat moninaisia.
Ankeista ja suomalaisen mittapuun mukaan kuumista olosuhteista
huolimatta henki oli hyvä. Jo silloin näkyi myöhemmin niin leimallinen
omatoimisuus. Sotaromusta rakennettiin pikaveneitä, saunat taiottiin tyhjästä,
omaa majoitusta ja elinympäristöä parannettiin koko ajan. YKSK1:n
pesti päättyi kesällä. Pitkän pohdinnan jälkeen Suomi päätti
osallistua vielä toisella komppanialla. Rotaatiossa osa vanhasta miehistöstä
jäi alueelle. Suomesta tuotiin vaihtomiehistö ja muodostettiin YKSV2
hieman eri kokoonpanolla kuin ykkönen. Reinimaan
kirja on pullollaan mielenkiintoista tietoa. Siitä saa erittäin
monipuolisen käsityksen ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien
toiminnasta osana kansainvälistä organisaatiota, komppanioiden tehtävistä,
varusteista, ajoneuvokalustusta ja sen kunnossapidosta lähes tyhjin käsin
ja myöskin vapaa-ajasta ja lomamatkoista. Kirjassa on runsaasti
kiinnostavia kuvia ja selkeät kartat. Erinomainen
rauhanturvaajahistoriikki! |
|
|
|
YK-kenraalin
puumiekka
|
||