Lokakuun sota Lähi-idässä 1973 muodostui myös suomalaisille kovaksi paikaksi. Sotatilanteen juututtua paikalleen ja suurvaltojen välitystoiminnan käynnistyessä paikalle lähetettiin myös rauhanturvaajia. Ensimmäisten joukossa tuli myös Kyprokselta irrotettu "palokunta", joka suomalaisten osalta käynnisti toiminnan sotatoimialueella.

Terho Ahonen kuului siihen joukkoon, joka koottiin Suomessa ja lennätettiin paikalle vapauttamaan palokunta takaisin Kyprokselle ja aloittamaan normaalissa kokoonpanossa suomalaisten menestyksellinen toiminta UNEF II:ssa.

Ahosen kirja on hyvä kirja. Hyvä se on siksi, että se on kirjoitettu. Näitä kirjoja on edelleenkin liian vähän. Hyvä se on myös siksi, että se kuvaa käytännön tekijöiden näkö- ja kokemuskulmasta tapahtumia. Suuret linja tunnetaan, mutta miestasolta kokemusten ja tunnelmien välittäminen on uutta. Ahonen onnistuu tekstissään välittämään hiutaleen ensiaskeleet aivan uudessa ja oudossa maailmassa. Samoin välittyy kuva haparoivasta alusta, joka muuttuu nopeasti kantapään kautta saatujen oppien, oman aloitteellisuuden ja kekseliäisyyden ansiosta tehokkaaksi toiminnaksi.