Tapaninpäivänä maailmaa ravistellut luonnonkatastrofi on jo historiaa. Luonnollisesti se on osallisten ja menetyksiä kokeneiden ihmisten muistissa elinikäisesti, mutta tavallinen kansalainen alkaa jo unohtaa.

Katastrofin aikana mm. suomalaiset sukellusalan yrittäjät joutuivat keskelle kaaosta vastuullaan omat asiakkaansa, joiden pelastamisesta ja huoltamisesta he pitivät ansiokkaasti huolta. Samalla he joutuivat ottamaan vastuuta laajemminkin suomalaisten onnettomuusuhrien auttamisesta ja tekivät siinä mittavan urotyön.

Pelastettavien ja hätään joutuneiden keskuudessa kasvoi ajan kuluessa suuri tyytymättömyys johtuen suomalaisten viranomaisten avuttomuudesta. Itseensä tyytyväiset virkamiehet eivät pysyneet tapahtumien perässä ja toiminnalle suuntaa annettiin mallikkaasti kansalaisten toimesta. Punainen Ristikin sai siipeensä kun Timo Korhonen pamautti suurta kohua nostattaneita hävyttömyyksiä pelastustöissä kunnostautuneille.

Kansa alkaa unohtaa... ja sen vuoksi on hyvät, että tämä kirja on kirjoitettu. Se on kursailematon kuvaus onnettomuudesta ja sen keskellä kaaoksessa toimineista suomalaisista. Puutteellisen ja ristiriitaisen tiedon varassa toimineet suomalaiset tekivät parhaansa - ja enemmänkin - auttaakseen kanssa ihmisiään.

Näihin traagisiin tunnelmiin on hyvä vielä palata. Ehkä se avartaa ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Hieno kirja hienoista ihmisistä.