|
|
|
||
|
|
|
Afganistan
on maa, jota kukaan ei ole valloittanut. Viimeksi venäläiset yrittivät
–80 luvun alussa. Tappio tuli ja maa siirtyi talibanin hirmukomentoon,
josta päästiin eroon vasta 2000 -luvulla. Tilanne maassa ei ole kuitenkaan
rauhoittunut, amerikkalaiset jahtaavat al-Qaidan terroristeja, unikonviljely
vain lisääntyy. Näissä oloissa toimii myös suomalaisia rauhanturvaajia,
joiden määrää ollaan kasvattamassa. Yksi
Afganistanin olojen parhaita asiantuntijoita on Tarja Laitinen, joka työskenteli
Suomen ensimmäisenä kiertävänä suurlähettiläänä Afganistanissa
syksystä 2002 loppukesään 2005. Kolmen vuoden ajan tekemillään
matkoilla hänellä on ollut mahdollisuus seurata läheltä sotatilasta ja
talibanin hallinnosta eroon pyrkivän maan ja sen kansalaisten
ponnisteluja sekä kansainvälisen yhteisön ja ulkomaisten sotilaiden
toimintaa. Laitisen
valinta tehtävään on jo sinänsä mielenkiintoinen. Naisen lähettäminen
maansa edustajaksi patavanhoilliseen islamilaiseen maahan oli sinänsä
erikoinen ratkaisu, mutta käytännössä kuitenkin hyvin toimiva.
Afganistanin naisille se oli selvä signaali siitä, että naisen asema
yhteiskunnassa voi olla jotain muutakin kuin mitä se nyt on
Afganistanissa. Laitisen
myötä pääse tutustumaan myös suomalaisten sotilaiden toimintaan
alueella. Kirja valottaa toimintaa maassa diplomaatin kokemusten kautta,
mutta sen lisäksi sivuilta löytyy kuvauksia tavallisen ihmisen arkielämästä,
joka meidän mittapuun mukaan ei ole kovinkaan helppoa ja mutkatonta.
Parempi tulevaisuus on kuitenkin näköpiirissä – mutta kaukana. Laitisen
kirja on todellakin kiinnostavaa luettavaa. Jos haluat saada inhimillisen
kuvauksen suomalaisten rauhanturvaajien missioalueelta, niin lue tämä. |
|
|
|
Taksi
Kabuliin |
||
