Saksan kaupunkeihin - siis siviiliväestöön - kohdistuneet liittoutuneiden terroripommitukset ovat saaneet pitkään olla tutkimatta. Niistä on luotu kuvaa oikeutettuina sotatoimina. Saksan nopean jälleenrakentamisen myötä hävisi konkreettisetkin jäljet niistä suurista tuhoista, joita saksan kaupungeille aiheutettiin.

 

Liittoutuneet pommittivat yli 1000 kaupunkia ja taajamaa. 30 miljoonan ihmisen päälle - jotka olivat naisia ja lapsia - satoi noin miljoona räjähdys- ja palopommia. Yli puolimiljoonaa ihmistä kuoli, ja eurooppalaisen kulttuurin vanhat keskukset tuhoutuivat kivimurskaksi.

 

Tekoa on tietysti tarkasteltava sen ajan tilanteen valossa: Saksan murskaava sotavoima oli vaikeasti voitettava vastustaja. Liittoutuneiden mielestä Saksan voitto olisi ollut huonompaa kohtalokas koko Euroopalle. "Siellä on yli 70 miljoonaa hunnia, osa voidaan parantaa ja loput tappaa", totesi pääministeri Winston Churchill Saksan pommittamisen tarpeellisuudesta huhtikuussa 1941.

 

Suuri palo  kertoo kuinka britit ja amerikkalaiset suunnittelivat ja toteuttivat Saksan kaupunkien hävittämisen, pommien kehitystyön ja tehon maan päällä, siviiliväestön traumaattisesta elämästä bunkkereissa ja kellareissa ja kuolemasta kuumuuden, palokaasujen ja ilmanpaineen vuoksi.

 

Jörg Friedrichin kirja on tarttunut kauan vaiettuna olleeseen aiheeseen.  Hitlerin Saksan omat suuret sotarikokset ovat pakottaneet saksalaiset vaikenemaan pommituksista. Häviö sodassa ja huono omatunto eivät ole olleet hyvä pohja ponnistaa osoittamaan muiden sotarikoksia.

Karmea mutta mielenkiintoinen selvitys Saksan tuhoista.