Miltä tuntuu ajatus neuvostoliittolaisista joukoista vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingistä? Pelottava ajatus, mutta totta se oli vuoteen 1956, jolloin Porkkala yllättäen palautettiin. 

 

Mitä Porkkalassa tapahtui vuokra-aikana, millaisia joukkoja siellä oli ja miten siellä elettiin? Suljettu aika on ehdottomasti kiinnostavin kirja pitkiin aikoihin. Se kertoo täysin vaietusta asiasta, jonka me suomalaisetkin olemme haudanneet ajatuksissammekin hyvin syvälle. 

 

Porkkalan tukikohta koettiin rauhanneuvotteluissa kaikista karmeimmaksi asiaksi – pääkaupunkia oltiin jo siirtämässä Tampereelle tai Jyväskylään. Uhka oli käsin kosketeltava. Tutkimus on nyt osoittanut, että Paasikiven ja Mannerheimin huoli ei ollut aiheeton.

 

Kymmenessä vuorokaudessa vuokra-alue tyhjennettiin. Uusissa maantiekartoissa oli valkea alue Porkkalan kohdalla, junien ikkunat suljettiin vuokra-alueen läpi kuljettaessa. Rajaa vartioitiin tiukasti ja koitettiin selvittää mitä alueella tapahtuu. Porkkala oli selkeästi sotilastukikohta, jonka yksi tehtävä oli mm. sulkea yhdessä Virossa olevien tukikohtien kanssa Suomenlahti kapeimmalta kohdaltaan. Samalla se oli todellinen painostuskeino, jolla voitiin vaikuttaa asioihin Suomessa. Itse tukikohdassa elettiin kaikesta huolimatta kuitenkin varsin arkistenkin murheiden parissa. 

 

Suurella jännityksellä ja mielenkiinnolla palattiin Porkkalan alueelle. Paljon oli tuhoutunut kymmenen vuoden aikana. Lähes kaikki oli perinteiseen venäläiseen tapaan tuhottu. Samanlainen näky oli nähtävissä venäläisten poistuessa Virosta –90 luvun alussa. Kaiken kaikkiaan alue oli surkeassa kunnossa. Talot olivat järjestään maalattu vaalean sinisiksi ”Porkkalan siniseksi” sitä kutsuttiin pitkään.

 

Mutta helpotus uhan poistuessa pääkaupungin kyljestä oli suuri. Porkkalan palautus tavallaan lopetti sota-ajan.

Tämä kirja on ehdottomasti luettava.