|
Saatu tieto pitää osata myös käyttää
|
||||
|
|
|
Tiedustelu
on avainsana sodankäynnissä. Se, joka tuntee vastustajansa voimavarat ja
aikeet paremmin, on vahvoilla. Tosin tiedustelu ei yksin voita mitään, sen
takana on oltava myös todellista voimaa. Tiedustelua on harrastettu niin
kauan kun on sotiakin käyty. Sen merkitys on vain kasvanut, ja nykyaikainen
tietoteknologia antaa siihen oivat mahdollisuudet.
Ongelmana tänä päivänä
on seuloa oikea tieto esiin valtavista tietomassoista ja saada se oikea
tieto oikeiden ihmisten käyttöön oikeaan aikaan. John
Keegan tuntee aihepiirinsä. Hän lähestyy asiaa historian kautta
tarkastelemalla tunnettuja taiteluja ja niissä tiedustelulla saavutettuja
etuja. Kirjan
tarkoituksena on vastata kysymykseen kuinka hyödyllistä tiedustelutieto on
sodassa. Ja mielestäni vastaus löytyykin kirjan sivuilta.
Ongelmana ei ole tiedon hankinta, vaan sen hyödyntäminen.
Sotahistoria on pullollaan esimerkkejä siitä, kuinka oikea tieto on ollut
käytettävissä, mutta siihen ei ole uskottu tai se ei ole tavoittanut
oikea-aikaisesti niitä henkilöitä, joille siitä olisi ollut hyötyä tai
saatu tieto on tulkittu väärin. Tiedustelu
on vaikea laji. Mutta ehdottomasti tarpeellinen. Sodan käynnin lisäksi sen
käyttö laajenee koko ajan myös liike-elämään. Ei niinkään
teollisuusvakoiluna, kuin olemassa olevan tiedon seulomisena ja oleellisen
tiedon hyödyntämisenä. Keeganin
kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu. Käsitellyt tapaukset eivät liity
kovinkaan läheisesti meidän maailmaamme, mutta ovat lukijalle kuitenkin
kiinnostavia.
|
||
|
|
|
|||