Keegan heittää kirjassaan provosoivan aloitusväitteen kumoamalla  Carl von Clausewitzin lausuman "sota on politiikan jatkamista toisin keinoin". Clausewitzin ajatus on kuitenkin  epätäydellinen. Se edellyttää, että on olemassa valtioita ja että näillä valtioilla olevia valtioetuja, joiden saavuttamiseksi ne käyttävät rationaalisia laskelmointia. Sodankäynti on kuitenkin tuhansia vuosia valtioita, diplomatiaa ja strategiaa vanhempi ilmiö.

Keegan analysoi kirjassaan vuosisatojen konfliktit Amazonilta Balkanille, joissa ovat olleet osallisina niin paimentolaiskansojen ratsumiehet, talonpoikais-sissit kuin tiukan kurinalaiset ja koulutetut joukko-osastotkin. Hän paljastaa ihmiskunnan syvimmät motiivit, jotka johtavat hillittömään verenvuodatukseen.

Keeganin välillä raskaasti etenevä, filosofoiva pohdinta sodasta, sodankäynnistä ja ihmisen perusolemuksesta on haasteellista luettavaa. Mutta käyntiin päästyä se on myös erittäin palkitsevaa. Kirja panee lukijansakin pohdiskelemaan - ja saa aikaiseksi lukijan päässä uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Onko lukija samaa mieltä kirjoittajan kanssa olkoon jokaisen oma valinta. Mutta voisihan asioista ajatella myös näinkin, vaikka Keeganin johtopäätökset ovatkin melkoisen puistattavia. Kiinnostavaa ajatusjumppaa.