Veteraanit kertovat kohtaloistaan sodan myllerryksessä

Pian on edessä se aika, ettei ole enää ketään kertomassa maamme itsenäisyyden vaikeista hetkistä. Viimeinen vapaussoturi haudattiin jokin aika sitten. Talvi- ja jatkosodasta voi vielä saada mukana olleilta todellista tietoa. Armas Kumpulainen on toteuttanut veteraanien viime hetken toiveen. Haluttiin vielä kerran taltioida  sotien kurimuksessa mukana olleiden vaihtelevia kohtaloita.

Kirja kertoo 18 sotaveteraanin ja yhden lotan elämän kovimmista hetkistä sodan aikana heidän itsensä kertomana. Kaikki haastattelut on tehty vuonna 2006. Haastateltavat on valittu edustamaan mahdollisimman kattavasti taistelevaa armeijaa, päällekkäisyyksiä on onnistuttu hyvin välttämään.

Jokainen tarina on mielenkiintoinen. Jokaisella haastateltavalla on ollut oma polkunsa sodan melskeissä. Toisilla eritäin vaikeakin. Monet kertomukset  pysäyttävät taas kerran ajattelemaan miten helpolla me tänä päivänä pääsemme. Se, että veteraanit nyt ovat vanhuksia vääristää kuvaamme sodassa mukana olleista ihmisistä. Silloin, kun he olivat isänmaan asialla, he olivat  miehiä ja naisia parhaassa iässä. Elämä edessä. Siitä nauttiminen otettiin heiltä pois ilman mahdollisuutta itse valita asiaa.

Kirja on hyvin tehty. Tarinat ovat koskettavia. Kirjoitukset muodostavat hyvän kokonaisuuden, joka olisi sopivaa luettavaa nuorisolle. Ehkä se avaisi vähän ajatusmaailmaa ymmärtämään mistä on kyse, kun puhutaan veteraaneista.

Kaiken kaikkiaan hyvin tehty kirja. Ja tarpeellinen. Mielenkiintoista luettavaa kaiken ikäisille Suomen kohtalon ajoista kiinnostuneille.

Muistelmat