JR 61 taisteli mm. juhannuksena Viipurin lähellä tienhaaran maastossa, mihin venäläisten suurhyökkäys pysähtyi. Kenraali A-E Martola on lausunut asiasta: ”Skall vi vara ärliga, måste vi medge, att just detta regemente räddade Finland i midsommarhelgen 1944, åtminstone tillfälligt.”

Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä nosti suomen-ruotsalaisen joukko-osaston valokeilaan. Jalkaväkirykmentti on ansainnut historiikkinsa. Joukko-osasto taisteli sodan alusta saakka merkittävillä paikoilla.  Hyökkäysvaiheessa taistelujentie vei Laatokan pohjoispuolelle.

 

Asemasotavaiheessa osallistuttiin koviin Shemenskin taisteluihin. Rykmentistä oli juuri kotiutettu vanhimmat ikäluokat ja vastuu siirtyi paljolti kokemattomille tulokkaille.

 

Pitkän asemasotavaiheen jälkeen rykmentti siirtyi Armeijakunnan reserviin, jonka pian keskeytti venäläisten suurhyökkäys. Ankarat taistelut kulminoituivat rykmentin osalta Tiehaaran, missä vihollinen pysäytettiin.

 

Historiikki on hyvin kirjoitettu. Taistelujen tiet tulevat hyvin kuvatuksi. Monet henkilöt, rykmentin tapahtumat, kaatuneet ja haavoittuneet, yksiköiden henkilöstö jne. saavat osansa mielenkiintoisessa tekstissä. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisa valokuvia ja tilannetta ja  toimintaa valaisevat karttapiirrokset.

 

Hieno historiikki. Jokainen joukko-osasto ansaitsisi tällaisen.