Neuvostoyhteiskunnassa sosialistisen pedagogiikan tärkein väline oli leikkikalu. Leikkikalukomitean käskystä perinteiset nuket muuttuivat lääkäreiksi, miliiseiksi  ja lentäjiksi. Leikkien maailmoiksi kohosivat kolhoosit ja puna-armeija. Niiden avulla lapsiin juurrutettiin kiintymys sosialistiseen isänmaahan ja niihin valheellisiin saavutuksiin, joita kommunistisen puolueen johdolla kansalle uskoteltiin. Neuvostolelut kulkivat niin pedagogisen kuin tieteellis-teknisen kehityksen kärjessä. Aiheina toistuivat sodat, vallankumoukset, suuret keksinnöt ja tietysti avaruuslennotkin. Ylivertainen sosialistinen maailmanjärjestys välittyi jo lapsille leikin kautta. Leluilla itse asiassa luotiin kuvia sellaisista asioista, jotka käytännössä eivät olleet todellisuutta. Esimerkiksi leikeissä kaikilla oli auto, josta oikeasti ( eikä niin hienosta mallista kuin leluna oli saatavissa) kansalainen ei edes voinut uneksia. Leluilla pönkitettiin suurta valhetta!  

Neuvostoaikaiset lelut ovat aivan tavattoman kiinnostavia. Ne kertovat aikansa historiaa paremmin ja todellisemmin kuin monet aikakautta käsittelevät tutkimukset.  

Mia Heinimaan kirja on todellinen herkkupala. Sen lisäksi, että siin kuvatut lelut ovat uskomattoman kiinnostavia, niin niiden viestittämä propaganda – tai oikeammin aivopesu – on mielenkiintoista katsottavaa ja arvioitavaa. Samanlaista onnea ja idylliä ei löytynyt todellisuudessa.