|
Erillissota vai ei?
|
||||
|
|
|
Kävikö Suomi omaa sotaansa vai oltiinko Saksan tahdottomia liittolaisia? Oula Silvennoinen on väitöskirjassaan uusien lähteiden kautta hakemalla hakenut uusia ulottuvuuksia suomalaisten ja saksalaisten yhteistyölle ennen sotia ja niiden aikana. Valtiollisen poliisin ja kansallissosialistisen Saksan turvallisuus- poliisin yhteistyö alkoi jo vuonna 1933. Välirauhan kesänä yhteistyö syveni salaiseksi aseveljeydeksi, jonka myötä valtiollinen poliisi ryhtyi käytännössä Saksan turvallisuuspoliisin avustajaksi. Yhteistyön kohtalokkain vaihe käynnistyi jatkosodan syttymisen jälkeen kesällä 1941. Seurauksena olivat mm. ihmisluovutukset Saksan viranomaisille. Vaikeneminen on varmistanut sen, että Gestapon kanssa tehdyn yhteistyön yksityiskohdat ovat pysyneet tähän saakka salassa. Kirjasta saa väkisinkin sellaisen käsityksen, että harvoja asiasta kertovia todisteita on käännelty todistamaan valmista johtopäätöstä. Vanhat paperit on aseteltu uuteen järjestykseen ja saatu todistamaan halutulla tavalla. Yhteistyötä on varmasti ollut, mutta kuinka tarkoitushakuisesti Saksan rikollisia toimia tukevia? Vai onko ollut kyseessä samantapainen sen ajan tapa toimia, kuin sotien jälkeen Suomessa oli vastoin kansainvälisiä sopimuksia luovuttaa venäläisiä loikkareita takaisin kotimaahansa. Vielä tulee sekin päivä, kun joku tutkija keksii tämän rikollisen yhteistoiminnan Neuvostoliittolaisten kanssa ja toteaa johtopäätöksenä, että Suomi ja Neuvostoliitto toimivat salaa yhdessä. Saksan kanssa
yhteistoiminnassa olleilla silloisilla toimijoilla ja päättäjillä
ei ole ollut tämän päivän tietoa käytettävissään toimiessaan.
Vaikuttaa taas jälkiviisaalta meiningiltä.
|
||
|
|
Salaiset
aseveljet |
|||