Salaista partiotoimintaa sotien jälkeen

Kaukopartiomiehet, annettuaan ikuisen vaitiololupauksen, onnistuivat pitkään pitämään sodanaikaisen ja sotien välisen toimintansa salassa. Tähän tietysti vaikutti sekin, että suuri osa asiakirjoista on tuhottu tai kadonnut. Vielä vähemmän tunnettua on ollut toiminta rauhantulon jälkeen, silloin varauduttiin moneenkin asiaan.

Oli suunnitelma, ja käytännön toimiakin, siirtymiseksi Ruotsiin. Tämä koski yksittäisiä henkilöitä sekä myös koko tiedustelutoimintaa. Kaukopartioiden tukialueeksi kaavailtiin Pohjois-Ruotsia siinä tapauksessa, että Suomi miehitetään. 

Partiomiehet osallistuivat aktiivisesti myös asekätkentään. Oma teoriani on, että he sen myös käskystä paljastivat, jotta venäläisillä olisi tiedossa, että mikäli Suomea yritetään miehittää, sitä ei tulla antamaan ilmaiseksi - valmisteluja on jo tehty sen varalta. Venäläiset joutuivat ottamaan laskelmissaan huomioon aseellisen vastarinnan. Valmistelujen laadusta ja määrästähän heillä ei ollut tietoa tai että liittyikö siihen mahdollista toimintaa tai tukea jonkun toisen valtion taholta. Vain paljastettu asekätkentä edusti uhkaa venäläisille, ei kätkössä olevat aseet. 

Sen hetkisessä poliittisessa tilanteessa Neuvostoliitolla ei ollut halua sekaantua mahdollisesti pitkäaikaiseenkin sissisotaan Suomessa. Sotataidosta oli suomalaisten taholta annettu hyvä työnäyte. Kotikommunistienkaan avun varaan ei voinut laskea mitään. Vasta asekätkennän paljastuminen pelasti Suomen. 

Ovela taktinen veto suomalaiselta sotilasjohdolta. Seuraukset olivat tosin dramaattiset yksilötasolla. Moni istui linnassa, moni joutui muuttamaan ulkomaille, monen ura tyssäsi ja moni tuli mustamaalatuksi pitkäksi aikaan, mutta pieni uhraus kokonaisuuden kannalta. 

Monenlaisia valmisteluja tehtiin. Miehityksen varalta entiset partiomiehet perustivat saamillaan varoilla liikeyrityksiä, joilla oli myös salainen tehtävä. Syntyi radioliikkeitä, kuljetusalanyrityksiä, elintarvikeyrityksiä jne.

Tilanteen rauhoittuessa entisiä partiomiehiä värvättiin ulkomaisten tiedustelujärjestöjen käyttöön partiotehtäviin itärajan taakse.  Tähän osallistui salaisesti myös suomalainen sotilastiedustelu. Vastapalvelukseksi käyttöön saatiin hankittu tieto myös omaan käyttöön. Todellisuudessa partiomatkoja ei tehty kovinkaan monta, mutta koko ajan oli asian ympärillä liikehdintää.

Pekka Turusen paljon faktaa sisältävä kirja on mielenkiintoinen ja näkemystä avartava. Kiinnostavaa on myös lukea kirjan päähenkilön Paavo Suorannan, Mannerheim-ristin ritarin, kaukopartiomiehen ja rauhanturvaajan, elämästä ja kokemuksista. Sodan aikaisiin partiomatkoihin ei paljoakaan puututa. Ne on kuvattu jo aikaisemmin muissa kirjoissa. Kiinnostavaa onkin tutustua Suorantaan typpinä ja hänen kohtaloihinsa ja kokemuksiinsa sodan jälkeisessä Suomessa. Samalla tekstissä vilahtelevat monet muut tunnetut ja vähemmän tunnetut kaukopartiomiehet.

Kiinnostava selvitys tapahtumista tällä rintamalla sodan jälkeisessä Suomessa.

Suositeltavaa luettavaa  tiedustelusta kiinnostuneille.

 

Salaisen sodan asiamies Pekka Turunen Ajatus, kuv.   s.   2006  www.ajatuskirjat.fi

Sotakirjat