Suomalaisten sotureiden parhaimmistoa

Suomessa Mannerheim-ristiä pidetään kaikkein arvokkaimpana palkitsemisena sota-ajan ansioista. Kunnian sai vain alle 200 sotilasta. Ansioita olisi varmastikin riittänyt vaikka kuinka monella.  Sattuma saattoi ratkaista kenestä tuli Marskin ritari. ErP4:n, päämajan kaukopartiopataljoonan Osasto Marttinan, päällikkö majuri Marttina sanoi sodan jälkeen, että hän luuli sodan loppuvan paljon nopeammin ja heidän esitykset risteistä tehtiin jo sodan alkuvaiheissa. Myöhemmin ilmeni, että ansioituneita olisi ollut muitakin, mutta ristejä ei ollut enää saatavissa lisää hänen komppaniaansa.

Kaikki Marskin ritarit ovat varmasti ristin ansainneet, mutta kuka jäi ilman? Kenestä tehtiin esitys, joka ei eri syistä johtanut tulokseen?

Seppo Porvali on käynyt läpi sota-arkistossa  ritariristiesityksiä, jotka eivät ole johtaneet tulokseen. Siinä joukossa on paljon kovia sotilaita. Marski hylkäsi 83 esitystä. Samoin hylättiin esitykset, joissa patkitsemista esitettiin talvisodan ansioista. Joidenkin kohdalla selitys oli  esityksen alalaitaan tehty lisäys: kaatunut! Monien kohdalla saattoi kyseessä olla tulehtuneet suhteet, sopimaton ajankohta – todellista syitä ei kuitenkaan tunneta. Moni, jolle ristiä esitettiin turhaan, sai myöhemmin kuitenkin korkeita kunniamerkkejä.

Porvali on paneutunut tähän 83 soturin joukkoon, jolle esitys tehtiin turhaan. Kirjaan on kertynyt kiinnostavia tarinoita sotureista, joiden nimi on muuten sotahistoriasta tuttu.  Kuvaukset ovat kiinnostavia, sujuvasti kerrottuja lyhyitä tarinoita, jotka hahmottavat nopeilla vedoilla melkoisia persoonia ja tiukkoja sotatilanteita. Kerrotun perusteella ei yhtään epäile, etteikö näillekin olisi ansioista voinut ristin myöntää. Joillekin ristiä esitettiin jopa kahdesti, joidenkin hylättyä esitystä yritettiin vielä arvovaltaiselta taholta esittää uudelleen harkittavaksi. No, ehkä Mannerheim-ristin korkean arvostuksen yksi syy on se, että niitä jaettiin niin kitsaasti.

Kiinnostavaa luettavaa

Ritarit ilman ristiä Seppo Porvali Apali, kuv 124 s. 2006 www.apali.fi

Sotahistoria