Sodan jälkeen vasemmiston kirjoittaessa uutta Suomen historiaa ja venäläisiä pelkäävän Suomen hiljaa hyväksyessä Risto Rytistä tehtiin syntipukki sotiimme. Yhtenä suurena rikoksena pidettiin sopimusta Saksan kanssa kesällä 1944. Tällä ns. Ribbentrop –sopimuksella, jonka Ryti teki henkilökohtaisesti, taattiin ase- ja elintarviketoimitukset hätää kärsivälle Suomelle. Tosin tohtori Markku Jokisipilä tuli väitöskirjassaan siihen tulokseen, ettei sopimusta olisi tarvittu, koska venäläisten hyökkäys pysähtyi. Nyt tiedetään koska venäläisten suurhyökkäys saatiin pysäytettyä ja mitä sen jälkeen tapahtui, mutta tulevat tapahtumat eivät olleet Rytinkään tiedossa sopimusta tehtäessä. Ne aseet, joilla hyökkäys pysäytettiin olivat jo maassa tai matkalla tänne sopimusta tehtäessä. Rytin tähtäimessä oli pitempiaikainen varmuus.

 

Ryti ei koskaan julkaissut muistelmiaan. Hänen omia ajatuksiaan tunnetaan verraten vähän. Nyt julkaistut päiväkirjat ja hajanaiset muistiinpanot tarjoavat mielenkiintoisen tilaisuuden tarkkailla Rytiä hänen omien tekstiensä ja niistä välittyvien tunnelmien ja vivahteiden kautta.  Kirjan toimittajat ovat koonneet nämä muistiinpanot kronologiseksi kokonaisuudeksi. Niitä täydentävät myös muiden henkilöiden muistiinpanot. Kirjassa pääsee vertailemaan Rytin ja hänen keskustelukumppaniensa tulkintoja käydyistä keskusteluista.

 

Ryti oli realisti, joka tajusi nopeasti, että sota tulee päättymään  joko Yhdysvaltojen tai Neuvostoliiton voittoon ja että suurin uhka tulevaisuudessa länsivalloille tulisi olemaan kommunismi. Toisaalta Ryti näki myös Saksan hyödyllisyyden Suomen kannalta: ”Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään, eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin leikissä heikkenisi”.

 

Päiväkirjojen perusteella Ryti pysyi vahvasti ohjaksissa sodan loppuun asti. Ryti teki sen minkä uskoi hyödyttävän Suomea. Hän uskalsi ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä. Ei oikeastaan ihme, että Ryti valittiin toiseksi merkittävimmäksi suomalaiseksi Suuret suomalaiset –äänestyksessä joulukuussa 2004.

 

Mannisen ja Rumpusen suurella asiantuntemuksella työstämä kirja on verrattoman kiinnostavaa ja ajatuksia stimuloivaa luettavaa.  Varsinaisen tekstin lisäksi kirjassa on 38 tietoiskua, jotka toimivat hyvinä taustaselvennyksinä.