Kivennavalla syntyneen Olavi Paavolaisen on todettu olleen kokonaisen sukupolven makutuomari, ateljeekriitikko ja impulssien antaja. Hän oli jo kouluaikanaan monipuolisen kiinnostunut taiteesta. Paavolainen kuului Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piiriin ja osallistui mm. yhteiseen runokokoelmaan Hurmioituneet kasvot (1925), jonka muita kirjoittajia olivat Lauri Viljanen, Elina Vaara, Katri Vala, Yrjö Jylhä ja Ilmari Pimiä. Joukko tuli sittemmin tunnetuksi Tulenkantajien nimellä. Paavolainen oli koko tulenkantajapolven idoli, johon 1920-luvun nuorekas urbaani eksotiikka henkilöityi. 

 

Paavolaisen tuotannon painavimman osan muodostavat teokset, joissa kirjailija kartoittaa sodan varjostaman Euroopan tilaa. Teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana hän puoliksi hämmentyneesti ihailee, puoliksi terävästi arvostelee Hitlerin Saksaa. Etelä-Amerikan matkan jälkeen syntyneissä kirjoissa Lähtö ja loitsu sekä Risti ja hakaristi kirjailija tarkastelee valtameren takaisesta perspektiivistä Euroopan kulttuuriongelmia ja aatteellisia joukkoliikkeitä. Paavolainen kritisoi voimakkaasti Saksan ja Italian kansallissosialismia ja fasismia. 

 

Nyt uudelleen julkaistu Risti ja hakaristi  on näköispainos vuonna 1938 julkaistusta kirjasta. 

 

Mielenkiintoiseksi elämykseksi kirjan lukemisen tekee erityisesti se, että on kiinnostavaa seurata miten Paavolaisen havainnointi ja kritiikki on ollut aikaansa edellä.

 

”Meidän on vihdoin opittava katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Meidän on käsitettävä, että asiat, joille olemme tottuneet antamaan nimen ”totuus”, ovat nykyään vain välikappaleita diktatorisen propagandan ja tahdon palveluksessa.”

 

Paavolainen näki tämän savuverhon läpi. Lainaus sopii kyllä hyvin tähänkin päivään.

 

Mielenkiintoista luettavaa.