Suomalaisista kaukopartioista on kirjoitettu melkoisen paljon,  samoin on viime aikoina saanut paljon julkisuutta venäläisten partisaanien siviileihin kohdistuneet sotarikokset jatkosodan aikana. Venäläistä dokumenttia ei suomalaisilla markkinoilla juuri ole nähty.

Venäläisillä on kulttuuristaan johtuen aivan erilainen tapa käsitellä asioita. Tuntuu, että vieläkin julkaisuilla on suurempi tarkoitus pönkittää tai luoda jotain propagandistista käsitystä kuin kertoa asioista niin kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet.

Sama sävy vaivaa tätäkin kirjaa. Mutta ei se mitään kun sen tietää. Kirja on erittäin mielenkiintoinen. Se on mielenkiintoinen kahdestakin syystä: tapa, jolla asioista kerrotaan on jo itsessään kiinnostava ja valaiseva, toisaalta jotkut tapahtumat joista meilläkin on tietoa, ovat tapahtumien kuvaukselta aivan erilaisia kuin miten asia on meillä esitetty. Mukana on monia kuvauksia sellaisia  tapahtumista, joista meillä ei ole mitään tietoa, vaikka meidän pitäisi olla tapahtumien toinen osapuoli. Lienevätkö keksittyjä?  Hyvänä esimerkkinä on talvisodan aikainen kertomus usean sadan miehen hiihto-osastosta, joka olisi operoinut 150-200 kilometriä rintaman tällä puolen Kuhmossa ja Sotkamossa ja saanut aikaan merkittävää tuhoa.  Kenraali Siilasvuon esikuntaa puolustaneesta suomalaisesta joukosta kerrotaan kaatuneen lähes 100 miestä. Tapaus on meille tuntematon. Niin kaukana rintaman takana ei tainnut liikkua muita venäläisiä kuin sotavankeja.

Hyvä esimerkki tendenssimäisestä kirjoittamisesta on myös tunnettu huoltotukikohta Petrovski Jamin tuhoaminen talvella 1942. Laajan varikko-alueen tuhoamisesta kerrotaan vain sairaalaparakin hävittämisestä ja hoitohenkilöstön teloituksista. Yön pimeydessä tehdyssä iskussa ilmeisesti alueella ollut sairaalaparakkikin kyllä tuhoutui paljon muun ohessa.

Suomessakin on paljon puhuttu partisaanien siviilikohteisiin tekemistä hyökkäyksistä ja esimiehille niistä tehdyistä raporteista. Niiden liioittelulle löytyy kirjassa järkeenkäypä perustelu. Monet partisaanit olivat vankilasta vapautettuja kriminaaleja, jotka kunnostautuessaan saivat vapautuksen tuomiostaan.

Tekijöiden alkulauseessa sanotaan: ” teoksessa kerrotaan aikaisemmin lukituissa arkistoissa säilytettyjen asiakirjojen pohjalta Neuvostoliiton ja Suomen erikoisyksiköiden keskinäisestä kamppailusta talvisodan ja jatkosodan aikana”.

Kirjassa on myös kuvitusta, jolla ei ole muuta arvoa kuin ihmetellä miten kekseliäitä kuvatekstejä kuvissa on, vaikka helposti näkee, että kuvat ovat aivan jostain muualta. Tämä ei kylläkään ole venäläisten yksinoikeus. Samaa näkee sotakirjoissa paljonkin.

Kiinnostava kirja, erittäin kiinnostava vois sanoa. Tapa, jolla asioita esitetään, poikkeaa niin paljon meidän sotakirjoista, että jo se tekee kirjan tutustumisen arvoiseksi.

Hyvä kirja, näköala entisen vastustajan maailmaan.