|
Vakoilua ja vallankumouksen kehittelyä
|
|||
|
|
|
Jukka
Seppinen tarttui kuumaan perunaan. Jokainen, joka jollain tavalla on perillä
asioista, ymmärtää ja tietää, että Neuvostoliitto harjoitti ja
nykyinen Venäjä harjoittaa tiedustelua Suomessa. Neuvostoliiton aikana oli vielä tapana aktiivisesti sekaantua suomalaiseen sisäpolitiikkaan. Venäläisillä oli käsitys, että Suomi on samanlainen satelliitti kuin vaikkapa Itä-Saksa tai Puola. Eli maa, jota johdetaan Moskovasta. Seppinen on lähtenyt kelaamaan auki venäläisten salaista toimintaa Suomessa. Siitäpä äläkkä nousi. Ongelma on se, että nykypolitiikassa on niin paljon tekijöitä mukana, joilla eivät kaikki jauhot ole tässäkään asiassa aivan puhtaat. Mukana on vanhoja Stasin agentteja, venäläisten yhteistoimintamiehiä, joille oli kunnia asia päästä loistamaan luovuttamalla tietoja, joukossa on varmastikin aivan selviä vakoilijoita, joiden pitäisi istua linnassa. Suurin osa kuitenkin lienee naivisteja, jotka omaa etua tavoitellen ryhtyivät yhteistyöhön ajatellen - ehkä vieläkin, ettei se ollut maalle vahingollista. Seppisen kirja on tuomittu jo laajasti, mikä on hyvä merkki. Kalikka kalahtaa… Mielenkiintoista on seurata, ketkä ovat herkimmillään tässä asiassa. Sieltä ilmeisesti löytyvät myös ne suurimmat kokkareet, joiden esiin tuleminen olisi varsin epämiellyttävää. Vai mitä Jaakko, Erkki, Tarja, Paavo ja monet muut? Kirjan mielenkiintoisin vaihe sijoittuu 60-70 –luvuille, jolloin Neuvostoliitto aloitti voimakkaan panostuksen nuorisoon. Syntyi monenlaisia peitejärjestöjä ja liikkeitä, joihin hyvillä aatteilla houkuteltiin mukamas radikaalia nuorisoa mukaan. Todellisuudessa tämä joukko edusti pääosin omaan ajatteluun kykenemätöntä johdateltavaa laumaa. Ulkomaisella rahoituksella polkaistiin mm. rauhanliike käyntiin. Rahaa vasemmistolaiselle toiminnalle ohjattiin monenlaisia reittejä pitkin. Mielenkiintoista luettavaa. Vaikka joka sana ei olisikaan pilkulleen oikein, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että idästä on Suomea aina vakoiltu ja että täällä on hyväuskoisia hölmöjä aina käytetty hyväksi. Seppisen kirja on melkoinen järkäle. Siitä voi sanoa, että se on paras tähän asti aiheesta kirjoitettu kirja. Kannattaa lukea, mitä valtion johtopaikoilla nykyisin istuvat puuhailivat nuoruudessa – ja vielä sen jälkeenkin. |
|
|
|
|
||