|
Sota-ajan kohtaloita
|
|||
|
|
|
Sotakirjoissa harvoin kerrotaan niistä ihmisistä, jotka mukana olollaan ja tärkeiden tehtäviensä uhrautuvalla suorittamisella tekivät varsinaiselle armeijan taistelevalle osalle elämän edes hitusen mukavammaksi. Anna-Liisa Veijalainen joutui sattumalta sotilaskotityöhön. Työ alkoi jo 1938 Tuppuran saarelta Viipurin edustalla. Kirjan tekijä ehti toimia useassakin sotilaskodissa, pisimmän aikaa Syvärin alueella. Veijalaisen kuvaus sotilaskotitoiminnasta sodan aikana on mielenkiintoista luettavaa. Tarinan myötä ymmärtää hyvin, miten suuri merkitys tällaisella virkistystoiminnalla oli joukoille rintamaoloissa. Veijalaiselle sotilaskotityö aiheutti elinikäisen arven. Hän joutui aiheettomasti syytetyksi ja lopulta tuomituksi vankilaan talousepäselvyyksistä. Epämiellyttävintä asiassa oli kokea miten ihmiset joita luulee ystävikseen kääntävät selkänsä. Veijalainen ei ole kuitenkaan katkera. ”Kaikki mikä ei tapa vahvistaa”. Hän kokee tehneensä oman osansa isänmaan hyväksi. Synkkiä vivahteita sisältävä tarina on kuitenkin positiivinen ja elämänmyönteinen kertomus nuoren naisen kokemuksista rintamaoloissa. |
|
|
|
Nainen
rintamalla – sota sotilaskotisisaren silmin
|
||