Jänkäjääkärit

Kuka Suomessa käskee mitä mieltä pitää olla?

Suomen kansa ajattelee asioista juuri niin kuin sen medioiden kautta käsketäänkin ajatella. Hyvänä esimerkkinä tämän päivän keskusteluista on NATO -kysymys. Kenellä oikeastaan on riittävästi tietoa muodostaakseen oman mielipiteensä tosiasioiden pohjalta? Siksi medioiden on helppo rakentaa "kansan mielipide". Sitten voidaan tietysti vielä kysyä, että kuka muodostaa tai ”käskee” medioiden mielipiteen. No, ainakin puoluesidonnaisuus, joko median tai toimittajan.

Professori Esko Salmisen teos tarjoaa ensimmäisen kokonaisanalyysin kiistellystä mediavallasta ja sen päähenkilöistä Suomessa aikajaksolla 1982-2006. Kirjassa esiintyvät Suomen johtavat poliitikot ja journalistit sekä Suomen asemasta ja politiikasta kiinnostunut ulkomainen media.
Tiedotusvälineistä on tullut keskeinen vallankäyttäjä, joka ohitti 1990-luvun lopussa vallan määrässä eduskunnan, hallituksen, tasavallan presidentin ja työmarkkinajärjestöt. Politiikan päänäyttämönä median asemaa on pidetty viime vuosina suorastaan murskaavana: "media tekee poliitikon ja
julkisuuden henkilön".

Kirjassa selvitetään, mitä mediavalta on, ketkä sitä harjoittavat ja kuinka nykyajan media vaikuttaa valtiolliseen politiikkaan ja sen merkittävimpiin edustajiin presidentti Mauno Koiviston ajasta presidentti Tarja Haloseen.

Teos paljastaa, miten media toimii eduskunta- ja presidentinvaaleissa - ja millaisin tuloksin. Tiedotusvälineiden yhä koventunut kilpailu on johtanut sensaatiohakuiseen journalismiin. Viihde on vallannut politiikan. Onko
vaaleista tullut suorastaan teatteria?

Kirja vastaa myös siihen, ovatko valtamediat olleet presidenttiehdokkaiden takana. Kenellä valta todella on, naisillako vai miehillä? Avainkysymyksiä ovat lisäksi median rooli 1990-luvun tuhoisassa lamassa ja kysymys siitä, olisiko media voinut estää EU-sopimuksen. Entä kuinka väistyivät Esko Aho,
Martti Ahtisaari, Anneli Jäätteenmäki ja Paavo Lipponen?

No, ei tämäkään ole koko totuus, mutta silti kiinnostavaa luettavaa.

Suomi