|
Marskin seurassa maailmalla rennolla otteella
|
|||
|
|
|
Mannerheimia on kirjallisuudessa aina lähestytty juhlavan jäykästi. Aihetta värittää liturgiamaisuus. Sarjakuva-Mannerheimissa ei tästä jäykkyydestä ole tietoakaan. Silti arvokkuudesta ole tingitty tippaakaan. Mäkelän ja Parkkarin Mannerhein on inhimillinen vanha herra, jolla on omat mieltymyksensä ja tapansa. Tämä kirja tutustuttaa marsalkkaan lähinnä kolmen episodin kautta. Mannerheimin elämän yksi vaikuttavimpia kokemuksia lienee ollut Aasian halki ratsastus. Lähdön syistä on esitetty erilaisia arvailuja: oliko kyseessä epäonniset naissuhteet vai todellakin sotilasjohdon tilaama vakoiluretki? Täyttä varmuutta ei ole, liekö sillä tässä yhteydessä välikään. Kuvien mustavalkoisuus sijoittaa tapahtumat kiintoisasti ”menneisyyteen”. Yksivärisyys sopii hienosti matkan tapahtumien taltiointiin. Mielenkiintoisia kuvia täydentää ja elävöittää Mannerheimin jutustelu. Jutut ovat kaukana virallisesta jargonista. Tässä menee tavallinen ratsuväen upseeri kohti uusia seikkailuja. Vanhemmasta valtiomiehestä ei ole tietoakaan. Nyt varmaankin ollaan oikeasti lähempänä todellisuutta, kuin virallisemmissa matkakertomuksissa. Seuraava tarina koskettelee Mannerheimin tiikerinmetsästysmatkoja Intiassa. Myöhemmin se oli vanhenevalle Marskille jatkuva juttujen aihe sikarin ja konjakin ääressä. Mustavalkoisessa tarinassa on ihmissyöjätiikeri nostettu tarinan keskipisteeksi oranssilla lisävärillä. Hauska oivallus. Viimeinen tarina kiertyy Hitlerin vierailuun Marskin syntymäpäivillä kesällä 1942. Saksa oli silloin vielä voimissaan, tosin jo tappioita kärsineenä. Mannerheimin yliolkainen suhtautuminen Hitleriin välittyy jutussa hyvin. Sanailu ja Marskin mietteet ovat hersyviä. Autenttisuuden tuntua lisää se, että monista piirroskuvista on tunnistettavissa eri tapahtumista otetut todelliset, hyvinkin tunnetut valokuvat. Suomalaista itsetuntoa nostaa Batler Brittonin lähteminen käpälämäkeen havaitessaan saksalaisia koneita suojaamassa olleen Hasse Windin Brewsterin. Hersyvä yksityiskohta tarinassa. Kirja tarjoaa nautittavan hetken Marsalkka Mannerheimin seurassa. Voisi sanoa, että tässä tarinassa on vähän löysätty solmiota ja hellitetty virallisesta muodollisuudesta. Airoltakin on Hitlerin glamuuri hiipumassa hänen ajatellessaan Führerin muistuttavan maajussia. Hauska ja erinomaisesti toteutettu kirja. Sarjakuva osoittaa olevansa taipuisampi, kuin moni muu ilmaisumuoto.
|
|
|
|
Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri Timo Mäkelä – Jukka Parkkari Arktinen Banaani, kuv. 56 s. 2006 arktinenbanaani@sarjakuva.com
|
||