|
Inhimillisen lämmin kuva Mannerheimista
|
|||
|
|
|
Mannerheimin elämää tunnetaan, luonnollista kyllä, parhaiten niiden vuosien ajalta, jotka hän toimi Suomessa. Harvoin ajatellaan, että hän oli sisällissodan alkaessa jo 50 -vuotias. Takana oli pitkä ja merkittävä ura Tsaarin armeijassa. Kokonainen elämä avioliittoineen, sotilasura, ystävät, Tsaarin hovi, varuskuntaelämä eri puolilla Venäjää, sotaretket, Aasian retket ja vaikka mitä, oli jo elettyä elämää. Eleonora Joffe, joka on nykyään Suomessa asuva valkovenäläissyntyinen muusikko ja kirjailija, on tehnyt suurtyön kartoittaessaan Mannerheimin kirjeenvaihtoa venäläisten emigranttien kanssa. Käytössä ovat olleet niin Suomen, Venäjän, Ranskan, USA:n kuin Kanadankin arkisto lähteet. Joukossa on myös ennen julkaisemattomia kirjeitä, jotka paljastavat uusia puolia Suomen marsalkasta ja hänen ystäväpiiristään. Teoksen polttopiste on Mannerheimin identiteetin muotoutumisen kannalta keskeisessä vaiheessa: Pietarin chevalier-kaartin koulutuksessa ja tämän valiojoukon kesken syntyneessä elinikäisessä veljeydessä. Siirtyessään lopullisesti Suomeen joulukuussa 1917 Mannerheim ei suinkaan sulkenut ovea menneisyyteensä. Kirjeenvaihto ja tapaamiset tuttujen ja tuntemattomienkin venäläisten kanssa jatkuivat aina 1940-luvun loppuun saakka. Kirjeet, jos mitkä, ovat persoonakohtaisia, intiimejä. Ne paljastavat ja kertovat henkilöstä enemmän kuin tapahtumiin keskittyvät historiankirjoitukset. Niin tässäkin kirjassa. Patsaista ja muotokuvista tutun jäykän marsalkan olemus sulaa inhimilliseksi, tavallisen ihmisen elämäksi huolineen ja murheineen. Samalla tulee kerratuksi ajan historiaa ja Mannerheimin, Suomen ainoan kosmopoliitin, osuutta historiallisesti merkittäviin tapahtumiin. Hieno ja kiehtova kirja. |
|
|
|
Mannerheim
– Chevalier-kaartin kasvatti
|
||