|
Pohjolan väki isänmaan asialla
|
|||
|
|
|
Ajatus
Lapin läänin alueella toimineiden suojeluskunta-, lotta- ja sotilaspiirien
historian kirjoittamisesta syntyi Lapin Sotilasläänin Perinneyhdistyksessä
vuonna 2001. Tuloksena, monien mielenkiintoisten ja vaikeidenkin vaiheiden jälkeen,
syntyi loppuvuonna 2005 kirja Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
joka kertoo suojeluskunta-, lotta- ja sotilaspiirien historian ennen muuta
piiriorganisaatioiden tasolla. Paikallisiin yksityiskohtiin kirjassa ei ole
ollut mahdollista mennä kuin poikkeustapauksissa. Kirjoitustyön
suurena ongelmana oli se, että arkistot ovat varsin puutteellisia. Lapin
sodan aikana on tuhoutunut suuri määrä asiakirjoja, ja niitä on myös
ilmeisen tarkoituksellisesti hävitetty. Yhdenkään Lapin
paikallissuojeluskunnan tai Lotta-osaston arkistot eivät ole säilyneet täydellisinä. Lapin
maanpuolustajat ovat saaneet arvoisensa kirjan. Ulkoisestikin upea kirja käy
läpi ajallisesti vaiheet suojeluskuntien synnystä aina alueen
maanpuolustusratkaisuihin 1990
-luvulle asti. Perinteisestä kaavasta poiketen kirjaan on sisällytetty
suojeluskuntien historian lisäksi niihin oleellisesti liittyvä
sotilaspiirien toiminta. Kirjasta
saa selkeän kuvan Vapaussodan aikaisista ja niitä edeltävistä
tapahtumista. Lappi oli tärkeää tukialuetta mm. jääkäriliikkeen
syntyvaiheessa. Pohjoisen kautta kulki yhteys ulkomaille. Pohjola oli melko
etäällä etelän suurista keskuksista ja tieto kulki hitaasti. Vasta
lokakuussa 1917 Suomen Ammattijärjestöjen antaman kehotuksen perusteella
alkoi syntyä punakaarteja. Suojeluskunnillekaan ei tuntunut olevan tarvetta
ja vasta marraskuun lakko sai aikaiseksi ensimmäisten suojeluskuntien
syntymisen. Vapaussota ulottui Peräpohjolaan saakka ja vaikka sotaa ei käyty
samanlaisella raivolla kuin etelässä, niin siitä jäi pitkäksi aikaa
jälkiä ihmisten mieliin. Suojeluskunnat jäivät voimakkaina elämään ja niiden vaikutus alueella
ennen sotia oli laaja ja monimuotoinen. Pohjolassa
on aina elänyt voimakas maapuolustushenki ja se välittyy hyvin tästä
kirjasta. Sodan jälkeisessä ajassa korostuu selkeästi maamme pohjoisosan
jatkuvasti kasvanut strateginen merkitys. Maa ponteva Pohjolan äärillä on on hieno ja rikassisältöinen kirja. Se välittää hyvin sen lähes vuosisadan aikana tapahtuneen kehityksen ja muutoksen, joka tapahtui pohjoisenkin Suomen oloissa. Suomalainen syrjäseutu muuttui yhdeksi puolustusajattelumme painopistealueiksi. Pohjoisen
väki antoi raskaan uhrinsa ja korvaamattoman työpanoksen isänmaan hyväksi
myös sotiemme aikana. Mikko Uolan johdolla ja kirjoittamana on syntynyt
harvinaisen hieno kirja alueen maanpuolustustyöstä ja isänmaallisista
ihmisistä. |
|
|
|
Maa
ponteva pohjolan äärillä on |
||