Sitten kun sodassa mukana olleet eivät enää kirjoita sotakokemuksistaan mukaan astuvat uuden tyyppiset kirjoittajat. Kouvolassa 1948 syntynyt Esa Sirén, ammatiltaan Sveitsissä työskentelevä jääkiekkovalmentaja, on lähtenyt täyttämään harvenevien sotakirjailijoiden rivejä.

Sirénin kiinnostus sotakirjallisuuteen heräsi jo koulupoikana. Tuleen on heitetty vasta ilmestynyt esikoisteos Iskujoukkue.

Ollaan kesässä 1941. Jatkosodan hyökkäysvaihe on kiivaimmillaan. Tolvajärven valtauksen jälkeen Kuolismaa on jäänyt taakse, ja kaakkoon kohti Äänistä taivaltaa väsyneiden korpisotureiden joukko. Esa Sirénin esikoisromaani keskittyy kertomaan kahdesta elokuun vuorokaudesta tunti tunnilta. Raivokkaat yhteenotot vihollisen kanssa kysyvät miehiltä rohkeutta ja voimia, hikeä ja verta.

Suomalainen jääkäriosasto on saanut tehtäväkseen poiketa Vegarusjärvelle vievältä päätieltä sivuun ja korpimarssin jälkeen edetä itään. Tarkoitus on, että saarrostusuhan edessä vihollinen jättäisi asemansa. Mutta suomalaiset kohtaavat venäläisten vahvan linnoituslinjan. Suora hyökkäys linnoitusta vastaan merkitsisi silkkaa itsemurhaa. Omansa ja toveriensa hengen säästääkseen uskalias ryhmä lähtee sivustasta koukkaukseen keskelle vihollisen tukikohtaa. Uhkarohkea, juonikas rynnäkkö saattaa muuttaa edessä olevan taistelun kulun...

Sotakirjallisuus ei ole helppo laji. Lukijat ovat asiantuntevia ja nopeasti huomaavat mikäli kirjoittaja ei tunne maailmaa josta kirjoittaa. Falskin jutun huomaa nopeasti. Esa Sirén pärjää hienosti. Kirja on mukaansa tempaava. Siinä on aidon sodan tuntua, joukko josta kerrotaan on uskottavan ja mielenkiintoisen oloinen. Hyvä ja nautittava esikoinen.