Tämä Molotovin tunnettu uhkaus toteutui vain Virolaisten osalta, mutta jo sellaisenaan kuvaa venäläistä ajattelua talvisodan kynnyksellä.

Suomessa on totuttu siihen, ettei asioista puhuta omilla nimillään. Meille on opetettu, ettei itäisestä naapurista saa puhua mitään. Ei historiasta tai nykypäivästä. Siksipä karvas totuus on haudattu puhumattomuuden suojaan.

Juhani Putkinen, jolla on yli 10 vuoden kokemus sotilasneuvonantajana Virossa, on saanut olla aitiopaikalla tarkastelemassa Neuvostovenäjän aikaansaannoksia miehitetyssä maassa ja sitä millaisia jälkiä se jättää maahan ja kansaan. Samalla hänellä on ollut hyvä tilaisuus saada informaatiota eri tavalla kuin meillä kotisuomessa.

Putkinen on laajaan lähdeaineistoon tukeutuen kaivanut esiin Suomen ja Venäjän suhteesta sellaisia asioita, joita meillä yleensä on lakaistu maton alle pois julkisesta keskustelusta "ettei vain loukata naapuria".

Putkisen tavoite on palauttaa mieleen, ettei idästä ole meille koskaan tullut armolahjoja ja ettei Venäjä, minkä niminen se sitten kulloinkin on, ole meille merkityksetön uhka. Karhu saattaa näyttää nukkuvalta, mutta se on aina se sama valtio, jonka ystävällisyyden ja suopeuden varaan ei voi laskea. Heti kun omat intressit niin vaativat, kaikki mitä on sovittu voidaan unohtaa. Sinisilmäisyyteen ei pitäisi syyllistyä.

Putkisen kirja on mainio historian kertauskirja. Tätä historiaa ei vain kovin usein pidetä esillä.

Jokaisen pitäisi lukea tämä!