Esa Anttalaa, salanimellä kirjoittava kaukopartiomiehen, tarinoissa on todellisuuspohjaa. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Hopeaa rajan takaa kertoo Karajalan kasvateista, jotka päättävät lähteä hakemaan Kannakselle jääneen kotinsa raunioihin kätketyt kultasepän liikkeen esineet. Tarina on jännittävä ja toden tuntuinen. Henkilöhahmot tuntuvat myös todellisilta. Hakumatka kuvaa oikeastaan hyvin niitä olosuhteita, joissa välirauhan aikaiset siviilipartiot tekivät retkiään rajan taakse.

Poikien retki on jännittävä, vaikka venäläinen ei oikein pääse kärryille "partion" toiminnasta. Mukavaa luettavaa.