Roope Alftan oli suomalaisten rauhanturvaajien mukana Kyproksella vuonna 1964.  Kirjallisesta tuotannosta päätellen kokemus on ollut hyvin vaikuttava.  Kirjoittaja sijoittaa tarinansa mielellään rauhaturvaajamiljööseen.  Ensimmäinen Pataljoona on kokoelma toisistaan irrallisia tarinoita. Osa sivuaa jotenkin rauhanturvaamista. 

 

Ilmeisesti henkilökohtaista kokemuksista johtuen Alftan ei anna paljoakaan arvoa ylemmille esimiehilleen tai edes palvelustovereilleen. Kaikissa tuntuu olevan jotain vikaa.  

 

Jääkäri Matikaisen kaatuminen ja tapahtumaan liittyvät tekijät ja olosuhteet ovat kaivaneet Alftania kaiken aikaa. Hänen mielestään tapahtumaan liittyy selvittämättömiä asioita ja että toiminnassa tehtiin suuria virheitä, joista johtuen valitettava onnettomuus tapahtui. Varmaa onkin, että asioita on kaunisteltu ja virallinen totuus ei ole koko totuus.  Ja tuskinpa enää koskaan selviääkään virallisesti. Monet asianosaiset ovat jo tavoittamattomissa. Matikainen-teema toistuu tässäkin kirjassa.

 

Tarinat ovat tarinoita, toiset melko ihmeellisiä. Kaikkia värittää hienoinen katkeruuden sävy. Rauhanturvaamisen todellisuudesta ei näistä kovinkaan hyvää kuvaa saa.