Kirjan nimi johtaa ajatuksen harhaan. Aktivisteilla on yleensä pidetty niitä henkilöitä, joiden pyrkimyksenä oli irrottaa Suomi Venäjästä ja luoda itsenäinen valtio. Ere Kolun kirja kuvaa työläisaktivistien toimintaa, joilla kylläkin oli myös pyrkimys päästä eroon Tsaarin vallasta ja tavoitteena sosialistinen hallinto ei niinkään itsenäinen Suomi.

Ere Kolu on Kustaa Liukkosen nimimerkki, jolla Liukkonen on tallentanut muistelmiaan. Liukkonen sai armeija-aikanaan voimakkaita yhteiskunnallisia vaikutteita ja liittyi tsaarinvaltaa vastaan toimivaan työläisaktivistien ryhmään.  Hän sai tehtäväkseen mm. jakaa aktivistien julisteita ja näiden lehteä Vapaita Sanoja. Myöhemmin sotilaskoulutuksen saanut Liukkonen opetti ryhmän jäseniä ampumaan. Ensimmäisen kerran hän esiintyi julkisesti poliittisessa tilaisuudessa suurlakon jälkeen Tampereella kesällä 1906.  Saman vuoden kesällä Liukkonen sai viestin, joka johti erikoiselle tielle, ryöstöihin ja henkirikoksiin. Liukkonen sekaantuu palkkarahojen ryöstöyritykseen, Viaporin sotilaskapinan valmisteluun, dynamiittien ja aseiden ryöstöyritykseen, jossa ottivat yhteen suojeluskaartilaisten kanssa, Hakaniemen mellakkaan, jossa ammuttiin suojeluskaartialaisia ja joiden ruumiit punakaartilaiset ryöstivät.

Tapahtumat johtivat siihen, että Kustaa Liukkonen osallistui kahteen henkirikokseen. Hän ampui santarmiagentti Nikolai Vestnikovin ja oli osallisena puuseppä Kalle Korhosen murhassa. Liukkonen sai elinkautisen tuomion ja Tsaarin vallan romahtaessa keväällä 1917 hänet vapautettiin  poliittisena vankina.  

Liukkosen tekstissä on paljon uutta ja mielenkiintoista. Harvoin tästä aiheesta ja ajasta on kirjoitettu punaisesta näkökulmasta. Kiinnostava ja viime vuosisadan alun vaiheista tietämystä lisäävä kirja.