Suomalainen Kyösti Pietiläinen kyllästyi nuorena miehenä merimiehen elämään. Homma oli tökkinyt viranomaisten kanssa eri satamissa. Kyösti päätti tehdä kerrankin jotain kunnolla ja liittyi muukalaislegioonaan. Legioona otti avosylin vastaan kookkaan viikingin. Ja niin muuttui Sunilan poika legioonalainen Karl Petersiksi.

Pietiläinen on aikaisemmin kirjoittanut kirjan koko legioonassa oloajastaan. Tämä kirja keskittyy pelkästään alokaskoulutuksen tapahtumiin päiväpäivältä.

Kielitaidottomalle Petersille kokemus on kova. Puhutun kielen ymmärtämättömyyttä Peters korvaa hyvällä näkömuistillaan. Malliksi näytetyt suoritukset tallentuvat näkömuistiin ja muuttuvat tehokkaiksi suorituksiksi. Toinen merkittävä avu, jolla kirjan tekijä pärjäsi, oli kova halu pärjätä. Kirjan hienoimpia asioita olikin lukea kovasta itsensä psyykkaamisesta: "Kyllä pärjään kun yritän kaikkeni". Kovalla henkisellä kantilla ja hyvällä fysiikalla Peters pärjäsikin sijoittuen alokasjoukkonsa kärkipäähän.

Mielenkiintoista lukea legioonan kovasta koulutuksesta. Jokainen asia hiotaan sadoilla suorituskerroilla selkäydintoiminnoiksi. Tyhjää hetkeä ei koulutuspäivistä löydy. Ellei muuta ole ohjelmassa, niin kuurataan lattiaa. Senkin ajan Peters keksi käyttää hyödyksi opiskelemalla samalla jotakin niistä lukuisista lauluista, joiden sanat alokkaan tuli oppia. Ranskaa taitamattomalle kova homma sekin.

Alokasajan päätyttyä Peters jatkaa legioonalaisena peräti 28 vuotta. Nyt ranskan kansalaisena hän viettää eläkeläispäiviä Addis Abebassa nauttien "sopivasta ilmastosta".

Legioonasta ei ole paljoakaan suomalaiset kirjoittaneet. Jo senkin takia Pietiläisen kirja on kiinnostavaa luettavaa.